Espoo
Espoo on kaupunki Uudellamaalla, Helsingin metropolialueella, Suomenlahden rannalla.
Government administration · Finland · 0 followers
Overview
Espoo on kaupunki Uudellamaalla, Helsingin metropolialueella, Suomenlahden rannalla. Espoon kaupungissa asuu noin 326 000 henkilöä. Väkiluvultaan Espoo on Suomen toiseksi suurin kunta. Rakenteellisesti Espoo kuuluu Helsingin keskustaajamaan ja Helsingin seudun metropolialueeseen.
Interested in working with us in the future?
Follow to see new jobs and posts in your feed.
No news yet.
About
Espoo on kaupunki Uudellamaalla, Helsingin metropolialueella, Suomenlahden rannalla. Espoon kaupungissa asuu noin 326 000 henkilöä. Väkiluvultaan Espoo on Suomen toiseksi suurin kunta. Rakenteellisesti Espoo kuuluu Helsingin keskustaajamaan ja Helsingin seudun metropolialueeseen.
Kaynak: Wikipedia · CC BY-SA 4.0
Nimen alkuperä
Espoon nimi viitannee joennimeen Espoonjoki (ruots. Esboån, alkujaan Espå / Espåå), jonka puolestaan arvellaan saaneen nimensä jokea reunustaneista haavoista (ruotsin kielen haavikkoa tarkoittava sana on äspe). Nimi esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1431. Alun perin nykyinen Gumbölenjoki oli nimetty Espoonjoeksi joen varrella sijainneen kylän mukaan. Kun sitten Södrikin kylän liepeille rakennettiin kirkko, Espoonjoeksi nimettiin Kirkkojärvestä Kauklahteen virtaava joki.
Espoon vaakunassa esiintyvä kruunu viittaa Espoon kuninkaankartanoon ja hevosenkenkä kyyditysvelvollisuuteen, joka kuninkaantien varrella sijainneella pitäjällä oli. Monin paikoin Espoon teistä on jäljellä Kuninkaantien keskiaikaista linjausta. Tämä Suomen keskeisin historiallinen maantie, Turun ja Viipurin välinen Suuri Rantatie syntyi 1340- tai 1350-vuosikymmenellä.
Historia

Espoon alueella on ollut asutusta ainakin 8 000 vuotta. Kivikauden asuinpaikkoja tunnetaan muun muassa Nuuksiosta, Peringistä ja Bosmalmilta. Varhaismetallikauden asuinpaikkalöytöjä on puolestaan tehty Mikkelästä ja esiroomalaiselle rautakaudelle ajoitetusta Morbystä, joista jälkimmäinen on karjatalouden tutkimuksen kannalta merkittävä kohde. Espoosta löytyneet rautakautiset esineet ovat pääosin peräisin savolais-karjalaisista muinaispuvuista, ja alueen naisilla on ollut samanlaisia koruja kuin Mikkelin seudulla. Paikannimistöön on jäänyt jälkiä seudun varhaisesta asutuksesta. Esimerkiksi Soukan alkuperäinen nimi on ollut Soukko. Suurin osa Espoon alkuperäisistä kylistä on ollut paikannimien valossa hämäläisten perustamia. Suomenojan seudulla on ollut siitepölyanalyysin perusteella maata viljelevää asutusta 1000-luvun alussa ja viimeistään 1100-luvulla hämäläistaloja oli Kaukjärven eli nykyisen Pitkäjärven rannalla Kauklahdessa, Karvasmäellä, Bembölessä, Haapalahdessa ja Finnevikissä.
Ruotsalaisten Uudenmaan kolonisaation seurauksena myös Espooseen siirtyi 1200-luvulta lähtien väestöä Ruotsista. Ensimmäiset ruotsalaiset tulivat alueelle todennäköisesti nykyisen Kirkkonummen kautta ensiksi Esbobyn tienoille, josta he jatkoivat koilliseen Kauklahteen, Bemböleen ja Vanhakartanoon. Myöhemmässä vaiheessa siirtolaisia saattoi tulla Espooseen myös suoraan Ruotsista, todennäköisesti Sveanmaalta. Espoon ruotsinkielinen nimistö on tältä ajalta. Siirtolaiset ruotsalaistivat hämäläisten suomenkieliset nimet; esimerkiksi Kaukalahti muuttui Köklaxiksi ja Karvasmäki Karvasbackaksi. Nykyiset suomenkieliset nimet saattoivat tässä prosessissa myös muuttua alkuperäisistä. Esimerkiksi paikannimi Välli muuttui siirtolaisten suussa ruotsinkieliseen muotoon Vällskog, josta paikan nykyinen suomenkielinen nimi Velskola juontaa juurensa. Ruotsalaisten siirtolaisuus oli kaikkiaan niin voimakasta, että alue ruotsalaistui sen pohjoisinta osaa, sekä mahdollisesti Haapalahti-Mäkkylän seutua lukuun ottamatta kokonaan.
Maantiede

Yleistä
Espoon kokonaispinta-ala on 528 neliökilometriä, joista maa-aluetta 312 neliökilometriä (59 %) ja vesistöjä 216 neliökilometriä. Etelä-Espoon saaristo- ja rantavyöhyke vaihtuu rehevien jokiseutujen ja Keski-Espoon pelto- ja kulttuuriaukeiden pohjoispuolella järvisyydeltään runsaaksi ja jylhäksi maastoksi. Paikoitellen Pohjois-Espoon järvialue muistuttaa Järvi-Suomea. Suurin osa Nuuksion järviselänteestä sijaitsee Espoon alueella, ja paikoin se jatkuu Vihdin puolelle. Uudenmaan suurimmat järvet, Lohjanjärvi ja Hiidenvesi, sijaitsevat selänteen länsipuolella.
Kallioperä
Espoon jylhän ja kallioisen topografian kivilajit ja rakenteet ovat syntyneet 1880–1650 miljoonaa vuotta sitten. Nykyiseen ympäristöön on vaikuttanut etenkin viimeisin jääkausi – mannerjäätikkö vetäytyi nykyisen Espoon alueelta noin 13 000 vuotta sitten. Ensimmäisinä merenpinnan alta paljastuivat Pohjois-Espoon korkeat mäet kuten Mustakorvenkallio. Rannikon ja saariston runsaat silokalliot ovat syntyneet mannerjään kulutuksesta; niiden pinnoilla on havaittavissa uurteita, jotka mukailevat mannerjään kulkusuuntaa. Mannerjäätiköstä irronneet jäävuoret ovat puolestaan kuljettaneet mukanaan useita siirtolohkareita, joita ovat muiden muassa Kunnarlan siirtolohkare, Soukan siirtolohkare ja Suomenojan siirtolohkare.
Espoon kallioperän pääkivilajeja ovat gneissit, migmatiitit, graniitit, gabrot, amfiboliitit ja kiilleliuskeet. Nuuksiossa tavataan harvinaista pallokiveä, esiintymä on myös kansainvälisesti arvokas. Useissa kohdin kallioperän päälle on kerrostunut paksua savikkoa ja savisiin laaksopainanteisiin on aikoinaan raivattu peltoja. Savipatjojen paksuus muodostui pääosin Baltian jääjärvi- ja Yoldiamerivaiheessa. Perinteiseen espoolaiseen luonnonmaisemaan kallioperän vaikutus on huomattava: loivasti aaltoilevilta pelloilta kohoaa jyrkästi korkeita kallioseinämiä. Pohjoisen Espoon pitkänomaiset järvet sijaitsevat kallioperän ruhjelaaksoissa. Kallioperän muotoutuminen on määrännyt rannikon suuret muodot, kuten Espoonlahden ja Laajalahden. Maankohoamisen, metsämaan soistumisen ja järvien umpeenkasvun johdosta savikerroksen päälle on paikoin muodostunut soita ja turvekerrostumia.
Ilmasto

Lämpötilat ja sademäärät
Sijainti pohjoisilla leveysasteilla laajan Euraasian mantereen ja vielä laajemman Atlantin valtameren välillä aiheuttaa Espoon säätilaan hyvinkin nopeita vaihteluita. Ilmastoon vaikuttaa olennaisesti myös maaston korkeus merenpinnasta: espoolaiset elävät valtaosin Bodominjärven eteläpuolella, missä maasto kohoaa vain paikka paikoin yli 50 metriä merenpinnan yläpuolelle. Pohjois-Espoossakaan ei ole varsinaista ylänköä: siellä maasto on ylimmillään runsaat 100 metriä mpy.
Espoo sijaitsee hemiboreaalisella vyöhykkeellä eli tammen vyöhykkeellä. Merkittävin ilmastoon paikallisesti vaikuttava tekijä on Suomenlahti, jonka vaikutus on keväisin viilentävä ja syksyisin lämmittävä. Rannikkokonvergenssi lisää sademääriä sisämaahan mentäessä. Nuuksion paikallisilmasto poikkeaa muusta Espoosta: maasto nousee Nuuksioon lähes kaikista ilmansuunnista, mikä aiheuttaa ilmavirtauksille pakotetun nousun, joka puolestaan vaikuttaa pilvisyyteen. Nuuksion selänne on sademäärältään Suomen runsainta. Lisäksi Nuuksion ilmastoon vaikuttaa rikkonainen maasto, joka aiheuttaa sademääriä lisäävää kitkaa. Nupurissa mitattiin vuonna 1981 sademääräksi 1 109 millimetriä, joka on Suomen ennätys. Eteläisessä Espoossa Suurpellon alue on ympäristöään hivenen viileämpi.
Vaikka Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki, sen meteorologisia keskiarvoja ei ole mitattu. Naapurikuntien sääasemilla vuoden keskilämpötila oli kaudella 1981–2010 noin 5–6 °C. Kylmintä on tammi–helmikuussa ja lämpimintä heinä–elokuussa. Vuodenaikojen väliset lämpötilaerot pienenevät rannikkoa kohden. Aivan rantaviivalla ja saaristossa lämpötila kohoaa harvoin yli 30 °C:n ja laskee harvoin alle –20 °C:n. Sademäärä on keskimäärin 600–700 millimetriä vuodessa. Kuivinta on keväisin ja sateisinta elokuussa sekä lokakuusta joulukuuhun. Sadepäiviä on eniten syksyisin.
Eläimistö
Noin puolet Suomen pesimälajistoon kuuluvista 240 linnusta pesii Nuuksiossa. Yleisimmät linnut ovat peippo ja pajulintu. Muita lintulajeja ovat muun muassa kaakkuri, kuikka, lehtokerttu, sirittäjä ja varpuspöllö. Uhanalaiset kangaskiuru ja kehrääjä pesivät kalliomänniköissä. Yleisiä nisäkkäitä ovat hirvi, kettu, lepakko, metsäjänis ja valkohäntäkauris. Harvinaisia ovat muun muassa ilves, liito-orava ja metsäkauris. Piisamia tavataan Etelä-Espoossa Suomenojan lintualtaalla.
Vesieläinten lajisto on rikas. Espoon virtavesissä tavataan saukkoa ja merenluodoilla itämerennorppaa. Espoonlahden merialueen erikoisuus on uhanalainen meriuposkuoriainen. Pienen, sinivihreän ja erittäin harvinaisen kovakuoriaisen purohyrrän ainoa tunnettu suomalainen esiintymä on Glomsinjoen rantalehdossa.
Suomenojan lintuallas on lintujen kannalta valtakunnallisesti merkittävä. Siellä esiintyy muun muassa uhanalainen liejukana sekä mustakurkku-uikku ja harmaasorsa. Yleisin ja kuuluvin laji on naurulokki. Joutsen on yleinen näky Espoon saaristossa ja merikotkiakin voi tavata.
Kulttuurimaisema

Espoolainen kulttuurimaisema alkoi muotoutua jokilaaksoihin ja maankohoamisen paljastamille lahdenperukoille raivatuista viljelyksistä. Laajimmat viljelysaukeat olivat jo 1700-luvun puolivälissä laaditussa pitäjänkartassa pääosin samassa muodossa kuin 1900-luvun lopulla. Tiiviitä, pieniä rakennusryhmiä alkoi kehittyä viljelysten reunoille, paikoitellen myös niiden keskellä kohonneille kukkuloille. Bodominjärven pohjoispuolella levittäytyy laaja Snettansin ja Röylän maisemakokonaisuus, jonka eteläosassa sijaitsee Backbyn kartano. Espoon kartanon länsipuolella on merkittävä maisemakokonaisuus, joka ulottuu Kirkkonummen puolelle. Pohjois-Espoossa Velskolan kartanon ympärillä levittäytyy laaja viljelysmaisema.
Espoon keskuksen koillispuolella on laajahko Bembölen–Karvasmäen kulttuurimaisemakokonaisuus ja eteläpuolella Söderskogin selkeärajainen maisemakokonaisuus. Pitkäjärven rannoilla itäisessa Espoossa on varsin hyvin säilynyt Gammelgårdin kylämaisema.
Historiallisesti arvokkaimman maisemakokonaisuuden muodostaa Espoonjokilaakso tuomiokirkon kohdalla. Jyrkkärinteinen laakso lienee raivattu viljelyskäyttöön jo muinoin. Kokonaisuuteen kuuluu kirkon ohella lukuisia kulttuurihistoriallisesti huomattavia rakennuksia.
Tavanomainen espoolainen maatalouskylä oli pieni: kaksi tai kolme taloa epäsymmetrisenä rykelmänä kyläkukkulalla. Gammelgårdin kylä oli huomattava poikkeus: siellä oli vuonna 1540 kolmetoista kantataloa. Pienen taloluvun seurauksena isojako 1700-luvun jälkipuoliskolla ei juuri vaikuttanut Espoon perinteiseen kulttuurimaisemaan. Espoolainen rakennustapa säilyi pitkään vanhoillisena: matala paritupatyylinen asuinrakennus oli yleinen aina 1800-luvun loppupuolelle. Elokuun 1890 hirmumyrsky toi muutoksen, kun tuhansista kaatuneista tukkipuista rakennettiin aikakauden tyylisuunnan mukaisia taloja.
Aluerakenne
Aluejako
Espoo jakautuu seitsemään hallinnolliseen suuralueeseen, joista asukasluvultaan suurin on Suur-Leppävaara. Suuralueiden aluekeskuksiin on keskitetty kaupungin terveys-, sosiaali-, kulttuuri- ja koulupalveluja.
Suuralueiden lisäksi Espoo on jaettu kaupunginosiin, joita on 56. Tilastoinnissa on myös kohta ”muut”, johon oli laskettu 5 553 henkeä vuodenvaihteessa 2025. Vuodenvaihteesta 2011 vuodenvaihteeseen 2026 Espoon väkimäärä lisääntyi noin 32 prosenttia. Seuraavien suuralueiden osuus Espoon väkiluvusta nousi: Suur-Kauklahden väkiluku kasvoi noin 90 prosenttia. Suur-Matinkylä kasvoi noin 44 prosenttia. Suur-Tapiola kasvoi noin 35 prosenttia ja Suur-Leppävaara noin 33 prosenttia. Seuraavien suuralueiden osuus puolestaan laski: Suur-Espoonlahti kasvoi noin 23 prosenttia ja Vanha-Espoo noin 18 prosenttia. Pohjois-Espoo kasvoi noin 9 prosenttia.
Postinumerot alkavat Espoossa numeroilla ”02”, kuten myös Kauniaisissa, Kirkkonummella ja Siuntiossa. Espooseen kuuluvat 02100–02380, 02600–02860 (pois lukien 02700 Kauniainen) sekä 02920–02980. Numeroinnissa pienemmät alueet sijaitsevat etelässä ja suuremmat pohjoisessa.
Taajamat
Vuoden 2020 lopussa Espoossa oli 292 796 asukasta, joista 287 089 asui taajamissa, 1 375 haja-asutusalueilla ja 4 332:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Espoon taajama-aste on 99,5 %. Espoon taajamaväestö jakaantuu neljän eri taajaman kesken:
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Espoon keskuspaikka Espoon keskus, Leppävaara ja muut aluekeskukset eivät muodosta omia taajamiaan, vaan ne ovat osa Helsingin keskustaajamaa, joka ulottuu Espoon lisäksi usean Helsingin lähikunnan alueelle. Yhteensä Helsingin keskustaajamassa on 1 286 172 asukasta, ja sen pinta-ala on 682,98 neliökilometriä. Klaukkalan taajama sijoittuu pääosin Nurmijärven kunnan alueelle. Kolmirannan taajama sijaitsee pääosin Espoossa, mutta pieniltä osin myös Kirkkonummella.
Väestö

Väestörakenne
Espoo on asukasluvultaan Suomen toiseksi suurin kunta. Espoon asukasluku oli vuoden 2025 lopussa noin 326 000 asukasta, mikä on noin viidesosa Uudenmaan maakunnan asukasluvusta. Espoon väkiluku on kasvanut tasaisesti 1950-luvulta lähtien.
Espoon väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2021 lopussa 50,7 prosenttia, mikä on noin 0,4 prosenttiyksikköä matalampi kuin Uudellamaalla keskimäärin. Alle 15-vuotiaita Espoon väestöstä on 18,4 prosenttia. Työikäisiä Espoossa on 60,7 prosenttia ja yli 65-vuotiaita 20,9 prosenttia. Vieraskielistä väestöä Espoossa oli vuonna 2021 yhteensä 59 610 eli 20,1 prosenttia kaupungin asukkaista.
Väestönkehitys
Espoon väkiluku kasvaa sekä muuttovoiton että luonnollisen väestönkasvun johdosta. Kuntien välinen nettomuutto on ollut joinakin vuosina negatiivista, maahanmuutto puolestaan oli lievästi negatiivinen viimeksi vuonna 2000 (vuoden 2021 tilanteessa). Kokonaisnettomuutto on ollut joka vuosi voitollista, useina vuosina muuttovoitto on ollut yli prosentin väkiluvusta. Paljasjalkainen espoolaisuus lisääntyy. 2020-luvun alussa lähes seitsemän prosenttia Suomen syntyneistä tilastoitiin Espoossa.
Kuntien välinen muuttoliike tapahtuu suurimmalta osin Espoon ja sen naapurikuntien välillä. Muuttoliike Espoon ja Kauniaisten välillä on vilkkaampaa kuin muuttoliike Espoon ja useimpien maakuntien välillä.
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Kyseessä on kunkin vuoden viimeisen vuorokauden virallinen väkiluku. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Asuminen
Espoon suosituin asumismuoto on kerrostalo, jossa asuu valtaosa kaupungin asuntokunnista (63,6 % vuonna 2024). Toiseksi suosituin asumismuoto on omakotitalo, jossa asuu noin 23,7 prosenttia asuntokunnista. Rivitaloissa asuu noin 12,7 prosenttia asuntokunnista.
Hallinto ja politiikka
Kuntaliitokset
Kuntauudistuksen yhteydessä on esitetty ajatuksia että Espoo tulisi liittää yhteen muun pääkaupunkiseudun, sekä joidenkin kehyskuntien kanssa, Espoon kaupunginvaltuusto on kuitenkin ollut toistaiseksi vahvasti tätä vastaan.
Organisaatio
Kaupungissa on kaksi toimialaa ja yksi tulosalue.
Elinvoiman tulosalue. Elinvoimajohtaja on Mervi Heinaro.
Kasvun ja oppimisen toimiala. Toimialajohtaja on Merja Narvo-Akkola.
Kaupunkiympäristön toimiala. Toimialajohtaja on Olli Isotalo.
Kaupungin- ja kunnanjohtajat
Kunnanjohtajan virka tuli maalaiskuntiin vuoden 1948 kunnallislain myötä, mutta Espoossa se täytettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1962, vuotta ennen kauppalaksi tuloa. Sitä ennen kunnanjohtajan tehtäviä hoiti kunnanvaltuuston puheenjohtaja.
Kaupunginvaltuusto
Espoo on voimasuhteiltaan selkeästi porvarillinen kaupunki, suurin puolue on ollut pääsääntöisesti Kokoomus. Vihreiden ja RKP:n kannatus on myös Espoossa Suomen keskiarvoa suurempaa.lähde? 2010-luvun suurimmat nousijat vaaleissa olivat Vihreät sekä Liike Nyt.
Korruptio ja väärinkäytökset
Rakentamiseen ja kaavoitukseen liittyviä rakenteellisen korruption esimerkkejä Espoossa ovat muun muassa hyvä veli -verkostot. Oikeuskansleri Kai Kortteen mukaan Espoossa oli yleistä 1970-luvulla kaavoittaa arvokkaita tontteja rakennusliikkeiden toivomusten mukaan. Vuonna 1997 Espoon käräjäoikeus tuomitsi virkamiehen ja projekti-insinöörin lahjuksen ottamisesta liittyen Puolarmaarin työmaa-alueeseen vuosina 1990–1992 ja samaan aikaan rakennusurakoitsijan laskuun tehtyihin ulkomaanmatkoihin. Vuonna 2013 Espoon teknisen toimen johtaja tuomittiin sakkoihin lahjusrikkomuksesta. Espoon kaupungin tilapalveluissa työskennellyt asiantuntija vaati ja sai vuosina 2018–2020 lahjuksia yrittäjältä, jolle hän ohjasi tilattavia urakoita.
Talous ja elinkeinot

Talousalueena Espoo kuuluu Helsingin seutukuntaan, jonka alueellinen bruttokansantuote oli 60 189 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa suurempi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa kuudenneksi suurin.
Espoossa oli vuonna 2022 yhteensä 135 386 työpaikkaa ja kaupungissa asui 146 707 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 47,7 prosenttia. Espoon työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 81,0 prosenttia, jalostuksen 17,3 prosenttia ja alkutuotannon 0,1 prosenttia.
Espoon työpaikkaomavaraisuus on 108,1 prosenttia. lähde? Työikäisten työllisyysaste oli 76,7 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 8,1 prosenttia. Taloudellisen huoltosuhteen mittarilla Espoossa on 108,1 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden.
Kuntien ja yrittäjien yhteistyötä sekä kuntakohtaista elinkeinopolitiikkaa mittaavassa kuntabarometrissä Espoo on sijoittunut vuosina 2020–2024 suurten kuntien joukossa alimpaan neljännekseen sijalle 16. Yrittäjien antama kokonaisarvosana Espoolle on 2,74.
Taloushistoria
Espoo oli omavaraistaloudessa elävä maaseutuyhteisö vielä 1800-luvun puolivälissä. Teollisuutta oli vain nimeksi, kylät olivat pieniä ja ne sijoittuivat varsin tasaisesti pitäjän eri osiin. Nykyisen Espoon keskuksen tienoilla ja Suuren Rantatien varrella oli jonkinasteista väestönkeskittymää, ja myös Suomenlahden rannalla oli suhteellisen tiheää asutusta. Vuonna 1865 Espoon miehistä noin 90 % sai elantonsa maataloudesta. Käsityöläisiä oli seitsemisenkymmentä ja teollisuudessa työskenteli noin kaksikymmentä henkeä. Espoon naisista useampi kuin joka viides työskenteli piikana.
Espoon 1800-luvun taloushistoriaan kuuluu myös pienimuotoista kaivostoimintaa. Kilon kartanon alueella louhittiin malmia vuoden 1840 tienoilla, ja toiminta jatkui 1850-luvulle. Malmi oli laadukasta mutta köyhää, lisäksi malmijuonteet olivat katkonaisia. Kilosta louhittu malmimäärä jäi lopulta hyvin vähäiseksi. Albergan säteriratsutilan alueelta löydettiin malmia 1840-luvun alussa. Siellä työskenteli enimmillään seitsemän miestä, mutta louhitun malmin määrä jäi myös Albergassa pieneksi. Kaivostoiminta hiipui hiljalleen ja loppui tyystin 1851.
Liikenne ja infrastruktuuri

Espoon halki kulkee kaksi Helsingistä länteen johtavaa moottoritietä: Länsiväylä, joka on osa Helsingin ja Karjaan välistä kantatietä 51, sekä Turkuun johtava valtatie 1 (Turunväylä). Näitä sekä muita Helsingistä eri suuntiin johtavia pääteitä yhdistävät toisiinsa Kehä I ja Kehä III, jotka myös ovat osittain Espoon alueella, samoin kuin Länsiväylältä Turuntielle johtava Kehä II kokonaisuudessaan. Espoon pohjoisosan halki kulkee seututie 120, joka on osa valtatie 2:n vanhaa reittiä.
Espoo on osa HSL:n seutuliikennealuetta. Rantaradan lähiliikenne on tiheää, ja junat on merkitty aakkosin. L-junat pysähtyvät jokaisella asemalla Helsingin päärautatieasemalta Kirkkonummelle. E-junat, U-junat, L-junat sekä X-junat pysähtyvät kaikilla Espoon ja Kauniaisten asemilla, lukuun ottamatta Mäkkylää. Mäkkylään pysähtyvät ainoastaan A- ja L-junat. Helsingin ja Siuntion välinen Y-juna pysähtyy Leppävaarassa, Espoon keskuksessa ja Kauklahdessa. A-juna käyttää Leppävaaran kaupunkirataa ja sen pääteasema on Leppävaara. Kaikki Espoon halki kulkevat paikallisjunat pysähtyvät Pasilassa, josta on yhteys muun muassa Tampereelle ja Pietariin, sekä Huopalahdessa, josta on yhteys P-junalla Helsinki-Vantaan lentoasemalle.
Helsinki–Turku-kaukojunat pysähtyivät aiemmin Espoon keskuksessa. Syksystä 2015 alkaen ne alkoivat pysähtyä Espoon keskuksen sijaan Leppävaarassa.
Espoon sisäistä joukkoliikennettä hoitavat useat bussilinjat. Etelä-Espoon linjat kulkevat Matinkylän metroasemalle ja ruuhka-aikoina suoraan Kampin keskukseen. Lisäksi on Tapiolaan kulkevia sisäisiä linjoja. Keski- ja Pohjois-Espoon bussilinjat kulkevat puolestaan Töölön kautta Elielinaukiolle. Kaikki Espoon bussilinjat muutettiin kolminumeroisiksi 2010-luvulla. Numerolla yksi alkavat linjat liikennöivät pääosin Espoon eteläosassa ja numerolla kaksi alkavat puolestaan Espoon keski- ja pohjoisosassa. Etelä- ja Keski-Espoon väliä kulkevat bussilinjat alkavat numerolla viisi. Jokerilinja 550 kulkee Westendin ja Itäkeskuksen väliä Helsingin kantakaupungin pohjoispuolitse.
Palvelut ja koulutus

Koulutus
Espoossa sijaitsee Aalto-yliopiston Otaniemen kampus, jolla toimivat helmikuusta 2019 alkaen kaikki yliopiston kuusi korkeakoulua. Kaupungissa on myös Metropolia Ammattikorkeakoulun toimipiste (entinen Espoon-Vantaan teknillinen ammattikorkeakoulu) sekä Laurea-ammattikorkeakoulun paikallisyksiköitä. Kauppakeskus Sellon yhteydessä sijaitsee musiikkiopisto Juvenalia. Espoon kulttuurikeskuksessa sijaitsee myös Espoon musiikkiopisto.
Terveydenhuolto
Espoon Karvasmäellä sijaitsee Jorvin sairaala, joka tekee yhteistyötä HYKSin kanssa ja kuuluu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin (HUS). Espoon kunnallisesta terveydenhuollosta vastaavia terveysasemia on yhteensä kymmenen.
Kulttuuri

Espoon virallisesta kulttuuritarjonnasta vastaa Kulttuurin tulosyksikkö, jonka palvelualueet ovat kaupunginkirjasto, kaupunginmuseo, kaupunginorkesteri Tapiola Sinfonietta sekä tapahtuma- ja kulttuuripalvelut.
Espoon taide-elämän ytimet sijaitsevat ympäri kaupunkia:
Espoon kulttuurikeskus Tapiolassa (kirjasto ja konserttisali)
WeeGee-talossa Tapiolassa sijaitsevat Espoon modernin taiteen museo Emma, Suomen kellomuseo, Espoon kaupunginmuseo ja Museo Leikki. Talossa aiemmin myös sijainnut Helinä Rautavaaran museo on siirtynyt 2019 Espoon keskuksessa sijaitsevaan Entressen kauppakeskukseen.
&-teatteri sijaitsee Tapiolassa. Revontulentiellä sijaitsevan omien tuotantojen näyttämön Revontulihallin lisäksi suomalaisia ja ulkomaisia vierailuesityksiä nähdään Espoon Kulttuurikeskuksen Louhisalissa.
Murre
Espoon alue on historiallisesti ruotsinkielistä ja nykyisin kaksikielistä aluetta. Suomen kielessä Espoo kuuluu Länsi-Uudenmaan murteen eteläiseen alueeseen, joka kuuluu lounaisten välimurteiden itäryhmään. Espoon ruotsinkielinen murre luetaan uudenmaanruotsin ryhmän keski-uusimaalaisiin murteisiin.
Perinnekulttuuri
Vuodesta 1992 lähtien Espoon kaupunki on järjestänyt elokuun viimeisenä lauantaina Espoo-päivää, joka jatkaa espoolaisten kyläjuhlien perinnettä. Espoo-päivän ajankohta perustuu Espoon kartanon perustamispäivään. Ruotsalaisuuden päivää on vietetty Espoossa vuodesta 1917 lähtien. Juhlapaikkana toimii perinteisesti seurantalo Carlberg.
Ruotsinkieliset bemböleläistarinat ovat suomenruotsalainen vastine hölmöläistarinoille. Bemböleläistarinat ovat saaneet alkunsa 1800-luvun lopulla ja tarinoita julkaistiin vuonna 1887. Laajin kokoelma sisältyy vuonna 1917 aloitettuun sarjaan Finlands svenska folkdiktning. Espoon perinneseura ja Esbo hembygdsförening ovat julkaisseet useita Espoon kulttuuriperintöä ja paikallishistoriaa käsitteleviä kirjoja.
Uskonto

Vuoden 2024 lopussa espoolaisista 48,7 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 3,9 prosenttia kuului muihin uskontokuntiin ja 47,4 prosenttia ei kuulunut mihinkään uskontokuntaan.
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Espoon seurakuntayhtymällä (ruots. Esbo kyrkliga samfällighet) on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:
Espoonlahden seurakunta (ent. Kivenlahden seurakunta)
Espoon tuomiokirkkoseurakunta (ent. Kanta-Espoon seurakunta)
Vuonna 2003 Espoon asukkaista 79,5 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 18,0 prosenttia ei kuulunut uskonnollisiin yhdyskuntiin, 1,2 prosenttia kuului Suomen ortodoksiseen kirkkoon, 0,4 prosenttia oli katolisia ja 0,2 prosenttia Jehovan todistajia. Suomen Vapaakirkon jäseniä, mormoneja, juutalaisia, muslimeja, muita ortodokseja ja metodisteja oli 0,1 prosenttia kutakin.
Espoossa on viisi luterilaista kirkkoa (jokaisella suomenkielisellä seurakunnalla on yksi), jotka ovat Espoon tuomiokirkko, Espoonlahden kirkko, Olarin kirkko, Tapiolan kirkko ja Leppävaaran kirkko. Lisäksi Espoossa on 27 luterilaisen kirkon kappelia.
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Espoon alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta. Sillä on Tapiolassa Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkko.
Suomen Helluntaikirkon jäsenseurakunnista Espoossa toimii Espoon helluntaiseurakunta. Itsenäisinä helluntaiseurakuntina Espoossa toimivat Espoonlahden helluntaiseurakunta, Keski-Espoon Lähiseurakunta, Leppävaaran Lähetyskappeli ja Mankby bibliska församling. Vapaakirkon jäsenseurakunnista Espoossa toimii Espoon vapaaseurakunta.
Entiset seurakunnat
Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Espoon kaupungin nykyisellä alueella.
Espoon seurakunta (jaettu Espoon suomalaiseksi ja ruotsalaiseksi seurakunnaksi 1950)
Espoon suomalainen seurakunta (jaettu Etelä-Espoon, Kanta-Espoon ja Leppävaaran seurakunniksi 1964, Tapiolan seurakunta erotettiin jo 1960)
Liikunta ja urheilu

Järjestäytynyt urheilutoiminta alkoi Espoossa 1910-luvulla. Ensimmäiset urheiluseurat olivat Kauklahden Pyrintö (1914), Esbo Idrottsförening (1916) sekä Espoon Into. Espoo kuului vuodesta 1913 lähtien SVUL:n Helsingin piirikuntaan.
Nykyisin Espoossa toimii 297 urheiluseuraa, joista 23 on yleisseuroja. Espoon suurimmat urheiluseurat ovat vuonna 2004 perustettu uimaseura Cetus, voimisteluseurat Olarin Voimistelijat (1981) ja Espoon Telinetaiturit (1978), jalkapalloseura Espoon Palloseura (1970) sekä FC Honka (1975). Suurempia yleisseuroja ovat myös Espoon Tapiot (1965), Leppävaaran Sisu (1923), FC Kasiysi (1989) sekä Kiekko-Espoo (1984).
Huippu-urheilu
Espoon urheiluseuroista tunnetuimpia ovat jääkiekkoseurat Kiekko-Espoo ja Espoo Blues ja jalkapalloseura FC Honka. Espoo Blues saavutti SM-hopeaa kaudella 2007–2008 ja kaudella 2010–2011. Espoosta ovat kotoisin monet maailman huipulle edenneet urheilijat, kuten jääkiekkoilijat Teemu Selänne ja Jere Lehtinen, uimari Antti Kasvio, taitoluistelija Laura Lepistö, keihäänheittäjä Tiina Lillak, hiihtäjä Marjo Matikainen ja autourheilija Kimi Räikkönen.
Liikuntapaikat
Espoossa sijaitsevat Vermon ravirata, Espoo Metro Areena, Tapiolan urheilupuisto, Leppävaaran urheilupuisto, Espoonlahden urheilupuisto ja Vesipuisto Serena. Espoon suurimmat uimahallit ovat Leppävaaran uimahalli, Keski-Espoon uimahalli, Espoonlahden uimahalli ja Tapiolan uimahalli. Muita liikuntakohteita ovat Espoon keskuspuisto, Espoon ulkoilusaaret ja Helsingin kaupungin ulkoilualueet Luukki ja Pirttimäki.
Katso myös
Luettelo Espoon julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä
Lähteet
Ikkala, Marja-Leena: Kylästä lähiöön (Espoo-sarja). Espoon kaupunki, 1989. ISBN 951-857-124-4
Härö, Erkki: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisemat : Byggnadskulturen och kulturlandskapet i Esbo. 2., tarkistettu painos. Helsinki: Espoon kaupunginmuseo/Esbo stadsmuseum, 1991. ISBN 951-857-182-1
Paikkala, Sirkka (toim.): Järvi-Espoo: Vesistönimet, luontoa, historiaa ja tulevaisuutta. Espoon kaupunkisuunnitteluviraston nimistöyksikkö, 1992. ISBN 951-857-201-1
Ahola, Joel: Nuuksio : retkeilyopas & kartta. Helsinki: Retkeilymedia Ahola ja Affecto Oy, 2008. ISBN 978-951-593-200-6
Aia, Katrin; Merikoski, Pirkko-Liisa: Kotinurkilta kallioille. Espoon kaupunkitekniikan keskus ja Espoon ympäristökeskus, 2017. ISBN 978-951-857-521-7
Aiheesta muualla
Espoon Omakotiyhdistysten Keskusjärjestö ry (Arkistoitu – Internet Archive)
Kaynak: Wikipedia – Espoo · CC BY-SA 4.0
Kardeş şehirler
Espoo'nun aşağıdaki şehirler ile kardeş şehir anlaşması bulunmaktadır:
Kaynak: Wikipedia – Espoo · CC BY-SA 4.0
History
![Evangelical Lutheran Cathedral in Espoo, originally built as a Catholic parish church in the 1480s[1]](https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/e6/Espoon_tuomiokirkko.jpg/500px-Espoon_tuomiokirkko.jpg)
Etymology
Before the time of the Swedish colonisation, Espoo was inhabited by Tavastians, a Finnish tribe, and the area in which the city lies on did most likely have a different name. The name of Espoo is believed to have derived from the Medieval Swedish village of Espaby (or Espoby), which was located in the western part of the present-day city. It may refer to aspens that grew on a nearby riverbank, as the archaic Swedish word for the tree is "äspe", and the word for a river is "å", with the suffix "-by" meaning village.
The coat of arms of Espoo features a gold horseshoe topped by a gold crown on a blue shield. The crown refers to the old kungsgård of Espoo and the horseshoe refers to the obligation to transport officials, military or prisoners that parishes along the King's Road fell under. Many roads in Espoo still follow the old medieval King's Road. The King's Road in Finland, stretching from Turku in the west to Vyborg in the east, was formed in the 1340s or 1350s and was the most important road in Finland at the time.
Prehistory
Present-day Espoo was first settled by hunter-gatherers around 8,000 years ago, a few thousand years after the end of the Last Glacial Period. Stone Age settlements have been found from Nuuksio and Perinki. Settlements from the Early Metal Age have been found from Mikkelä and from Morby dating from the Pre-Roman Iron Age, of which the latter is an important subject relating to research of cattle husbandry. Traces of early settlement in the area remain in the place names. For example, the original name for Soukka was Soukko.
The first settlers lived in the northern parts of the current city, around the lakes Pitkäjärvi, Bodomjärvi, and Loojärvi, as the southern parts were still largely covered by the sea. In the Stone Age, people in Espoo lived on south-facing shores and slopes, which provided shelter from cold continental winds. Living close to water bodies also made hunting and fishing easier. The way of life was dictated by seasonal changes, and people rarely stayed in one place throughout the year.
Geography

General
Espoo has an area of 528 km2 (203.9 sq mi)—312 km2 (120.5 sq mi) (59%) of land and 216 km2 (83.4 sq mi) (41%) of water. Sea water makes up 37% of the total area of Espoo and inland water makes up a bit over 3%. To the north of the lush river areas and the fields in central Espoo, the archipelagal and coastal zone in southern Espoo changes into lake-filled and rocky terrain. At some places the lake areas in northern Espoo resemble the Finnish Lakeland. The largest part of the lake ridge in Nuuksio is located in Espoo, but a part of it is located in neighbouring Vihti. The largest lakes in Uusimaa, Lohjanjärvi and Hiidenvesi, are located west of the ridge.
The highest point in Espoo is Velskola at 114.2 m (375 ft) above sea level, and the lowest point is at sea level. Espoo is a part of the Helsinki capital region and is contiguously bordered by the cities, towns and municipalities of Kirkkonummi, Vihti, Nurmijärvi, Vantaa, Kauniainen and Helsinki.
For a city of its size, Espoo is home to exceptionally large natural areas. The southern part of the city is characterized by maritime environment, including a varied coastline and an archipelago consisting of 165 islands.
Bedrock
The minerals and structures of the rocky and hilly topography of Espoo were formed about 1880 to 1650 million years ago. Particularly the Weichselian glaciation has had an effect on the current environment – the continental ice sheet withdrew from what is now Espoo about 13 thousand years ago. The first areas to surface from underneath the sea were the high hills in northern Espoo, such as Mustankorvenkallio. The numerous smooth cliffs on the seashore and in the archipelago were caused by wear by the continental ice sheet; there are grooves on their surfaces, indicating the direction of the flow of the ice sheet. Icebergs split off from the ice sheet have transported glacial erratics, including those in Kunnarla, Soukka and Suomenoja.
Climate

Temperature and rainfall
Espoo's location in the northern latitudes between the large continent of Eurasia and the even larger Atlantic Ocean causes rapid changes in the weather in Espoo. The height of the terrain from sea level also has an effect on the climate: most of the people in Espoo live south of Lake Bodom, where the terrain only rises higher than 50 m (160 ft) above sea level in a few spots. There are no proper plateaus in northern Espoo either: the terrain rises a bit over 100 m (330 ft) above sea level at the most.
Espoo is located in a hemiboreal zone, also known as the oak zone. The most important factor affecting the environment is the Gulf of Finland, cooling the weather down in summer and warming it up in autumn. The coastal convergence increases rainfall going inward into the mainland. The local climate in Nuuksio is different from the rest of Espoo: the terrain in Nuuksio rises up from almost all directions, which causes a forced rise upwards in air currents, which in turn has an effect on the clouds. The ridge in Nuuksio has the highest rainfall in all of Finland. The climate in Nuuksio is also affected by the fractionate terrain, causing friction increasing rainfall. In 1981, the rainfall in Nupuri was measured as 1,109 mm (43.7 in), an all-time record in Finland. In southern Espoo the area of Suurpelto is slightly cooler than its surroundings.
Although Espoo is the second-largest city in Finland, its meteorological averages have not been measured. At the weather stations in the neighbouring municipalities the average temperature from 1981 to 2010 was about 5 to 6 °C (41 to 43 °F). The coldest time of the year was from January to February and the warmest time was from July to August. The temperature differences between the seasons grow smaller when moving out towards the sea. On the coast and in the archipelago, the temperature rarely rises above 30 °C (86 °F) or falls below −20 °C (−4 °F). The average rainfall is from 600 to 700 mm (24 to 28 in) per year. The driest season is in springtime and the rainiest season is in August and from October to December. Most of the rainy days occur in autumn.
Administration

Espoo belongs to the region of Uusimaa. Supreme decision-making power in the city is held by the City Council of Espoo. The council has 75 members, elected for a period of four years.
Subdivisions
Espoo is divided into seven major areas (Finnish: suuralueet, Swedish: storområden): Vanha-Espoo (with administrative center), Suur-Espoonlahti, Pohjois-Espoo, Suur-Kauklahti, Suur-Leppävaara, Suur-Matinkylä, and Suur-Tapiola of which Suur-Leppävaara has the highest population. These major areas are then divided into a total of 56 districts. The healthcare, social, cultural and school services of the city have been concentrated to the regional centres in the major areas.
Statistics about Espoo also include the division "other", which included 4,582 people on New Year 2022. From 2011 to 2022 the population growth was the highest in Suur-Kauklahti, about 70%. The growth in Suur-Matinkylä was about 27%, while Suur-Tapiola and Suur-Leppävaara grew by about 20%. The population in Suur-Espoonlahti and Vanha-Espoo grew by about 12% to 13% and that in Pohjois-Espoo by about 10%.
The postal codes in Espoo start with the digits "02", like in Kauniainen, Kirkkonummi and Siuntio as well. Espoo includes the postal codes 02100 to 02380, 02600 to 02860 (excluding 02700 Kauniainen) and 02920 to 02980. The lowest postal codes are located in the south and the highest ones in the north.
Municipal annexations
In connection to the municipal renewal plan in Finland there have been suggestions to annex Espoo into the rest of the Finnish capital region, together with some of the surrounding municipalities. So far the City Council of Espoo has strongly opposed these suggestions.
Organisation
The city of Espoo has three industries and one result area.
Result area of vitality. Led by Mervi Heinaro.
Industry of growth and education. Led by Harri Rinta-Aho.
Industry of welfare. Led by Sanna Svahn.
Demographics
The city of Espoo has 325,716 inhabitants, making it the second most populous municipality in Finland. The city of Espoo is part of the Helsinki metropolitan area, which is the largest urban area in Finland with 1,623,283 inhabitants. The city is home to 5% of Finland's population. In Espoo, 22% of the population has a foreign background, almost three times the national average.
The city is the 7th most densely populated in Finland. In 2022, the average age of people in Espoo was 39.0 years, lower than the average age in Finland (43.7 years). In 2021, the population of Espoo had the second highest average income in Finland after Kauniainen.
Language
The city of Espoo is officially bilingual, with both Finnish and Swedish as official languages. The majority of the population, 221,335 persons (68.0%), spoke Finnish as their first language. The number of Swedish speakers was 20,146 persons (6.2%) of the population. Foreign languages were spoken by 25.9% of the population. As English and Swedish are compulsory school subjects, functional bilingualism or trilingualism acquired through language studies is not uncommon.
The proportion of Swedish speakers decreased the most in the 1950s: in the 1950s, Swedish speakers accounted for 43.1% of the population (about 10,800 people), while in 1960 they accounted for 23.5% (about 13,300 people), due to rapid urbanisation, which led to strong positive immigration of Finnish speakers from other parts of the country.
The number of Swedish speakers increased slowly until the 2010s, when they numbered about 20,300, while the proportion decreased year by year. In 1996 the proportion fell below 10 per cent. As of 2025, the proportion of Swedish speakers in Espoo was 6.2% of the population. In absolute terms, Espoo was the second most Swedish-speaking municipality in Finland after Helsinki, ahead of Raseborg, Vaasa, Porvoo and Korsholm.
Economy

Economic history
Still in the middle 19th century, Espoo was a rural community living in subsistence economy. There was hardly any industry, the villages were small and situated evenly across different parts of the parish. There was some population concentration at the location of the current district of Espoon keskus and along the Suuri Rantatie road, and some dense population on the shore of the Gulf of Finland. In 1865 farming was the primary source of income for about 90% of the men in Espoo. There were about seventy craftsmen and about twenty people working in the industry. Of the women in Espoo, over one fifth worked as maids.
The economical history of 19th-century Espoo also includes some small-scale mining activity. There was ore mining at the lands of the Kilo mansion around 1840, and this activity continued to the 1850s. The ore was of good quality but poor, and the ore streaks were fragmentary. In the end, the amount of ore mined from Kilo was very small. A new discovery of ore was made at the lands of the Alberga manor in the early 1840s. At most seven people worked at the site, but the amount of ore mined in Alberga ended up very small as well. The mining activity slowly waned and stopped completely in 1851.
The Espoo parish was not a neighbour of the city of Helsinki in the 19th century – there were lands of the Helsinki parish in between. The rapid growth of Helsinki attracted people from Espoo: despite the short distance, travel between Espoo and Helsinki was so slow, that moving into Helsinki was almost unavoidable if one happened to get a job there.
The rapid growth of Helsinki started also showing outside the administrative borders of the city. The first industrial area in Espoo was born near the shore of the Espoonlahti bay. In the late 19th century there were three brick factories and a steam-powered sawmill in the area. Clay from the Espoonlahti bay was well suited for making bricks, and the bricks were easy to transport to Helsinki over sea. For example, the Uspenski Cathedral in Katajanokka has been built from bricks from the Stensvik brick factory. The village of Mulby (Muulo in Finnish) became the industrial centre of Espoo, and its population grew manifold. Other villages in southwestern Espoo also grew through the industry. When the Rantarata railway was completed in the early 20th century part of the industry moved to the railway track, and the railway also enabled people to commute for work from Espoo to Helsinki.
Culture

Espoo hosts a Museum of Modern Art called EMMA (Espoo Museum of Modern Art), built in a renovated old print house, the WeeGee house, named after an old book print company Weilin & Göös. The same building hosts also Finland's only Museum of Horology (Finnish: Kellomuseo, Swedish: Urmuseum) and a Toy Museum. Glims Farmstead Museum is also located in the city. The Espoo cultural centre, home of the world-renowned Tapiola Sinfonietta, where numerous concerts and theater performances are held, is located in Tapiola (Swedish: Hagalund). The Akseli Gallen-Kallela Museum is located in Tarvaspää and the Haltia Nature Centre is located in Nuuksio.
Espoo has several old manors of which two are open to the general public. The most important is Espoon kartano (Swedish: Esbo gård, Espoo Manor), first mentioned in maps in 1495, and belonging to the noble Ramsay family since 1756. The current main building dates back to 1914, but a mill dates from the 1750s and Finland oldest walled stone bridge from 1777 is on the King's Road (Finnish: Kuninkaantie, Swedish: Kungsvägen) which passes by the manor. The main building can be rented for weddings and similar occasions. Guided tours are available on request for groups. The other manor open to public is Pakankylän kartano, located on the northern shore of Lake Bodom. The manor hosts a restaurant and club rooms, partly with original furniture open to the public, but meant originally to Kaisankoti sanatory and old people's home located on ground of the manor.
The Metal band Children of Bodom comes from Espoo, Finland. They are named after the unsolved murder known as the Lake Bodom murders which took place at the shore of Lake Bodom, a lake in northern Espoo, in 1960. The bands Norther and Kiuas also come from Espoo.
The educational department took part in Lifelong Learning Programme 2007–2013 in Finland.
Sports
At the 1952 Summer Olympics, the city's Westend Tennis Hall hosted the fencing events.
Many world famous sportspeople are from Espoo, such as ice hockey players Teemu Selänne and Jere Lehtinen, swimmer Antti Kasvio, figure skater Laura Lepistö, javelin thrower Tiina Lillak, cross-country skier Marjo Matikainen and Formula 1 world champion Kimi Räikkönen.
Espoo is home to the Vermo race track, the Espoo Metro Areena, the sports parks of Tapiolan urheilupuisto, Leppävaaran urheilupuisto, Espoonlahden urheilupuisto as well as the Serena Waterpark. The largest swimming pools in Espoo are the Leppävaara swimming pool, the Keski-Espoo swimming pool, the Espoonlahti swimming pool and the Tapiola swimming pool. Other exercise sites include the Espoo Central Park, the Espoo outdoor islands and the outdoor exercise areas of Luukki and Pirttimäki of the city of Helsinki.
Sportsperson of the year in Espoo
Every year a sportsperson of the year is chosen in Espoo. Titleholders include the following people:
2014: Gymnast Saga Hänninen, who has Down's syndrome. She competes in rhythmic gymnastics and is also active in other sports. She has won gold at the Special Olympics with her ball performance.
2016: Artistic gymnast Oskar Kirmes, who achieved a record score in the Olympic tryouts in Rio de Janeiro, securing the first Olympic participation in men's artistic gymnastics for Finland in 44 years.
2017: Shooter Cristian Friman, who won the youths' world championship in prone rifle shooting in 2017.
Basketball
In 2027, the Espoo Metro Areena will be used as Finland's host city for the FIBA Women's EuroBasket.
Ice hockey
Espoo Blues was a successful hockey club; between 1998 and 2016 it iced a men's hockey team which played at the men's premier SM-liiga and a women's hockey team which played at the women's premier Naisten SM-sarja. The women's team, Espoo Blues Naiset, won 13 Finnish women's championships in the 18-year span (1998–2016), seven of them won consecutively. The men's and women's ice hockey teams were known as Kiekko-Espoo from 1984 to 1998 and 1990 to 1998 respectively.
Parks and recreation

The city's 880 ha (2,200 acres) Central Park is located directly in the middle of the city, and it consists of natural forests, meadows, cliffs, wetlands as well as recreational routes. Central Park is the second-largest natural area in Espoo, after Nuuksio National Park, located in the northern part of the city. The park consists of two separate areas, Central Park I and II, approved by the City Council in 1996 and 2004, respectively.
Government and politics

Espoo's city council has 75 members. Nationally, Espoo is a part of the constituency of Uusimaa. Support for the centre-right politics, especially the National Coalition Party, is traditionally high in Espoo. Following the Finnish municipal elections of 2025 the council seats are allocated in the following way: National Coalition Party 28 seats, Green League 15 seats, Social Democratic Party of Finland 14 seats, Swedish People's Party of Finland 6 seats, Finns Party 4 seats, Left Alliance 3 seats, Christian Democrats 2 seats, Centre Party 2 seats and, Liberal Party 1 seat.
Espoo is the home for the former Finns Party chairman Timo Soini.
Services

Education
The Otaniemi campus of the Aalto University is located in Espoo, containing all six colleges of the university starting from February 2019. Espoo is also home to the Metropolia University of Applied Sciences (formerly known as the Technical University of Applied Sciences in Espoo-Vantaa) and local colleges of the Laurea University of Applied Sciences. The musical institute Juvenalia is located near the Sello shopping centre. The Espoo Musical Institute is located in the Espoo Cultural Centre.
Healthcare
The Jorvi Hospital is located in Karvasmäki in Espoo, cooperating with the Helsinki University Central Hospital and belonging to the Hospital District of Helsinki and Uusimaa. There are a total of ten healthcare stations handling municipal healthcare in Espoo.
Infrastructure

There are two controlled-access highways going through Espoo to the west: Länsiväylä, which is part of the Finnish national road 51 between Helsinki and Karjaa, and the Finnish national road 1 going further west to Turku. These roads and other main roads leading from Helsinki to various directions are connected by the beltways Ring I and Ring III, partly located in Espoo, as well as Ring II leading from Länsiväylä to the Finnish regional road 110, located entirely in Espoo. The Finnish regional road 120 goes through northern Espoo, forming part of the old route of the Finnish national road 2.
Public transport
Espoo is well-served by public transport, through the Helsinki commuter rail network, the Helsinki Metro's Länsimetro extension opened in November 2017, and buses provided by Helsingin seudun liikenne. In 2024 the orbital Jokeri light rail line will connect Espoo to eastern Helsinki.
Data communications in Espoo have been handled by sixteen broadcast frequencies.
Metro transport
The Länsimetro extension to the Helsinki Metro was started in 2008 and the first phase was opened for traffic on 18 November 2017. The first phase consists of six stations: Keilaniemi, Aalto University, Tapiola, Urheilupuisto, Niittykumpu and Matinkylä. The second phase consists of an additional five stations: Finnoo, Kaitaa, Soukka, Espoonlahti and Kivenlahti, and was originally expected to be completed in 2023 at the earliest. The extension was completed on 3 December 2022.
Railway transport
There are nine railway stations in Espoo, of which only the Leppävaara railway station serves long-distance traffic. The Leppävaara railway station is the busiest railway station in Espoo, with the Espoo railway station being the second busiest.
The local traffic on the Rantarata railway is frequent, and the train lines are marked with letters. L trains stop at every station from Helsinki Central Station to Kirkkonummi railway station. E, U, L and X trains stop at every station in Espoo and Kauniainen except Mäkkylä railway station. Only A and L trains stop at Mäkkylä. Y trains between Helsinki Central Station and Siuntio railway station stop at Leppävaara railway station, Espoo railway station and Kauklahti railway station. A trains travel along the Leppävaara city railway with a terminus at Leppävaara. All local trains travelling through Espoo stop at Pasila railway station, with connections to Tampere, and also at Huopalahti railway station, with a P train connection to the Helsinki Airport in northern Vantaa.
International relations
The City of Espoo has ten official sister cities:
Kaynak: Wikipedia – Espoo · CC BY-SA 4.0
